Yhdistyksen retket 2012
Kääpäretki 8.9.2012
Yhdistys järjestää kääpäretken pääkaupunkiseudulla 8.9.2012. Tarkempi ohjelma varmistuu myöhemmin keväällä 2012.
Yhdistyksen retket 2011
Kääpäretki Sipoonkorpeen 15.10.2011
Lauantaiaamu valkeni hiukan viivytellen ja sadettakin tuppasi niskaan, kun ”tyypit” kerääntyivät kääpimään yhdessä. Osanottajia oli kymmenkunta ja kauimmaiset olivat saapuneet Naantalista asti (Hyvä Terho!). Uusia kasvojakin oli joukossa – tulevia ja olevia arbo- ja hortonomiopiskelijoita, tosin osa taisi olla oppaamme tuttuja jo vuosien takaa.
Oppaana ja opastajana toimi Savolan Keijo, jonka lempikääpiä lienevät kaikki valkoiseen vivahtavat litteät puiden pinnalla kasvavat käävät. Eli siis resupinaattiset tai puoliresupinaattiset, suuri tai pieni, sitkeä tai hauras, mahdollisesti jopa juustomainen vaalea tai valkoinen (myös kermanvärinen), maapuun, erityisesti kuusipuun, alapinnalla levymäisenä, mutkittelevareunaisena tai epäselvänä kasvava kääpä. Noh, niitä levymäisiä ei nyt sitten ollut kuitenkaan kuin rivikääpä, kelokääpä, korokääpä, sitkokääpä ja kermaraspikka, joka sekin on sieni eikä kääpä.
Pussit kahisivat eikä lahkeiden kastumisesta välitetty kun kääpimisen ohessa suppilovahverot täyttivät korit ja nyssäkät. Pieni alue, joka ehdittiin vaeltaa kolmessa ja puolessa tunnissa oli kuitenkin sangen monimuotoinen: oli talousmetsäaluetta – entistä ja uutta sekä luonnontilaan jätettyä aluetta. Alueet olivat eri-ikäisiä, mikä osaltaan loi kontrastia keskenään. Metsä oli siis monipuolinen, vaikkakin ainakin minulle tuli tunne että sinne on todella helppo myös eksyä (vaikka oli kartat...hmh).
Muita vastaantulijoita vaellusreitillämme olivat lapakääpä, haprakäävät, kantokääpä, kuusenkynsikääpä, karvaskääpä (kuusen lahokka), hytyrypykkä (huom. orvakka), aniskääpä, punakääpä, aidaskääpä, rustokääpä, haavankääpä, pinovyökääpä, karhunkääpä ja tahrakääpä. Sekä tietenkin kolme reipasta tyttöä, jotka kauppareissun ohella olivat päättäneet lähteä korpimaisemiin sieneen – toivottavasti uskoivat Keijoa eivätkä menneet kovin kauas poluilta. Jos kääpälistasta puuttuu jotain – annettakoon se kirjoittajalle anteeksi.
Näin kaupunkipuiden kanssa toimivana voi todeta, että metsälajit ovat omansa. Tosin meillä arboilla tuntui olevan Keijon kanssa paljon vaihdettavaa infoa, sillä Keijolle taas kaupunkilajien kasvupaikat olivat uutta tietoa. On mukava päästä vaihtamaan tietoa, sillä ”tyypithän” ovat aina kiinnostuneita uusista tiedon murusista. Ja ensivuonna uusiksi uusiin paikkoihin!
P.S. Lainasin ”tyypit” sanaa rakkaalta työpariltani – se kun tuntuu sopivan tähän kääpäilyyn sangen tyypillisesti.
Syksyn jatkoa kaikille toivotteleepi Saija Asikainen the sihteeri
 |
 |
 |
| Arboristit konkelon alla (kuva Terho Marttila) | Kääpäretkellä (kuva Saija Asikainen) | Puheenjohtaja sienestää (kuva Terho Marttila) |
Jäsenretki Ruotsiin
Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry järjesti jäsenretken syys-lokakuun vaihteessa Ruotsiin. Nelipäiväiselle matkalle osallistui 13 henkilöä.
Torstaina 29.9.2011 tutustuimme Tukholmassa Skanssenin vieressä sijaitsevan vanhan telakkasaaren Beckholmenin myrkyttyneiden maamassojen poistoon puut säilyttäen. Oppaana oli Sweco Engineeringin Christer Egelstig, joka iloiseksi yllätykseksemme puhui hyvää suomea. Saarella on ollut telakkatoimintaa satoja vuosia, ja maaperä oli paikoin erittäin pahoin pilaantunutta. Lyijy, terva ja muut myrkyt valuvat sadevesien mukana mereen. Koska meren pinta saattaa nousta tulevaisuudessa, päätettiin poistaa saarelta kaikki irtonainen saastunut maa-aines, ennen kuin meri saastuu pahemmin. Projektin budjetti oli lähes 25 miljoonaa euroa. Illalla tapasimme Ruotsin puunhoidon yhdistyksen väkeä ruokailun merkeissä.
Perjantaina 30.9.2011 ohjelmassa oli Tukholman katupuiden uusia istutus- ja puulajiratkaisuja. Oppaana oli Tukholman kaupungin puuasiantuntija Björn Embren. Kävimme muun muassa tutustumassa vanhimpiin Tukholman mallin mukaisella kantavalla kasvualustalla kasvaviin puihin. Näimme myös Tukholman viimevuotisen Euroopan viherpääkaupunkivuoden nosteessa kunnostetun ja uudelleenistutetun Hornsgatanin, jossa ihailimme uusia komeita neidonhiuspuita. Muitakin eksoottisia puulajeja Tukholmassa nähtiin niin kaduilla kuin puistoissa, kuten kiinanpunapuita ja trumpettipuita.
Perjantai-iltapäivä vietettiin Drottningholmin linnan puistossa lehmuskujanneistutuksia ihmetellen, oppaana oli trädgårdsingenjör Paulina Landin. Kymmenen vuoden aikana puistoon oli istutettu 400 uutta lehmusta, jotka leikataan holvimaiseen muotoon. Leikkaustapa oli herättänyt keskustelua ruotsalaisten viheralan asiantuntijoiden keskuudessa. On pohdittu, leikataanko puut perinteiseen malliin latva typistäen muotoon vai nykytietämyksen valossa jotenkin toisin. Pääsimme käymään myös Drottningholmin kiinalaisessa paviljongissa ja linnan museossa.
Lauantaina 1.10.2011 kävimme Upsalassa. Linnè-museossa ja puutarhassa oppaana oli puutarhan intendentti Jesper Kårehed. Iltapäivällä maisema-arkkitehti Sofia Eskilsdotter kertoi Uppsalan uuden liikennekeskuksen ja sen yhteydessä uudistetun puiston sekä katupuiden istutus- ja rakennusvaiheista. Hän kertoi, mikä hankkeessa oli mennyt pieleen ja mikä onnistunut. Päivän päätteeksi Harald Kratschmer vei meidät katsomaan Åkerö-omenapuukujannetta ja kertoi projektin saamasta mittavasta julkisuudesta, jonka ansioista kadun asukkaat olivat perustaneet näille omenapuille oman puunhoitoyhdistyksen. Illallinen nautittiin Harald Kratschmerin seurassa.
Sunnuntaina 2.10.2011 ehdimme vielä tutustua Evoluutiomuseoon. Opastetun kierroksen dinosaurusten luurankojen ja mammutinhampaiden lomassa veti Karolina Larsson. Matkalla takaisin hotellille tutustuimme pikaisesti Upsalan kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa olisi riittänyt näkemistä vaikka kokonaan uudeksi retkikohteeksi.
 |
 |
 |
Aloitimme päivän Tukholmassa kevyellä |
Myrkyllisen maan imurointia ja myrkkytasojen |
Näkymä Uppsalan kasvitieteellisestä |
Yhdistyksen retket 2010
Kivinokan kääpäretkellä ennätysosanotto!
Sunnuntaina 17.10.2010 järjestetylle retkelle osallistui peräti 20 käävistä kiinnostunutta reipasta. Saimme määritettyä kaikkiaan 34 kääpälajia ja niiden lisäksi muutamia muitakin sieniä kuten hytyrypykän (Phlebia tramellosa), karvanahakan (Stereum hirsutum), purppuranahakan (Chondrostereum purpureum), kellarikesikän (Coniophora puteana) ja osterivinokkaan (Pleurotus ostreatus). Kääpien parhaimmistoa edustivat vanhan kuusikon indikaattorilajit ruostekääpä (Phellinus ferrogineofuscus), kuusenkääpä (P. chrysoloma), rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) ja rusokantokääpä (Fomitopsis rosea). Ruostekääpä löytyi nyt uudesta rungosta ja viime syksyisellä Gardenian kääpäretkellä alueelta ensi kertaa havaittu rusokantokääpä jakseli mainiosti ja olikin kasvattanut runsaasti itiöemiä.
Hollannin jäsenretken terveiset
Syys-lokakuun vaihteeseen järjestetylle Suomen Puunhoidon Yhdistyksen ammattiretkelle osallistui 24 puunhoidosta kiinnostunut viherammattilaista. Syksyinen Hollanti tarjosi mielenkiintoista nähtävää puunhoidon ammattilaisille. Retkellä tutustuttiin hollantilaiseen puunhoitokulttuuriin eri puolilla maata. Nelipäiväisen retken aikana tutustuttiin muun muassa Amsterdamin ja Apeldoornin kaupunkien katu- ja puistopuukohteisiin, hollantilaiseen puunhoitajien koulutukseen, paikalliseen puiden taimituotantoon maineikkaalla Van den Berkin taimistolla sekä kuninkaallisen Het Loon kesäpalatsin puutarhaan.
Lisätietoja vierailukohteista:
- Amsterdamin kaupungin puuistutuksista
- Apeldoornin kaupungin puuistutuksista